Nooran tie diviksi

Julkaistu 02/12/16

noora-2

Mutta planeetat oli kuin olikin kohdallaan, sain paikan ja loppu onkin yhtä iloista, inspiroivaa ja innostavaa historiaa. Koska voi kyllä, digitaalisen viestinnän opiskelu on ollut vielä vähän siistimpää kuin olisin uskaltanut toivoakaan.

Muistan yhä sen winning-fiiliksen, kun bongasin digitaalisen viestinnän koulutusohjelman ihan sattumalta. Yhteishaku oli jo hyvää aikaa sitten alkanut, olin valmistumassa työttömäksi printtigraafikoksi ja seikkailin koulujen ja tutkintojen viidakossa yhä kasvavan epätoivon vallassa. Yhtäkkiä silmiini osui tämä timanttinen paketti ja kun ennakkotehtäväkin oli vain lyhyt essee mielenkiintoiselta kuulostavan puheen pohjalta, soi viimeistään päässäni enkelikuoro. Tänne minä haen.

Koska aikaa ennakkotehtävän tekemiseen jäi melko vähän, jäi myös esseen kirjoittaminen lopulta viimeisen illan hätäiseksi tekstioksennukseksi. Kutsu pääsykokeisiin tipahti kuitenkin suureksi yllätyksekseni sähköpostiini ja siinä ohjeistettiin tutustumaan Foundation-frameworkiin ja valmistautumaan pitämään siitä lyhyt esitelmä. Klikkailin itseni Foundationin sivuille ja yritin imeä itseeni tietoa aiheesta, mutta koukeroisen nörttikielen tuskastuttamana esitelmään valmistautuminen jäi lopulta ehkä kolme sliden rykäisyksi.

Itsevarmuuteni ei näillä eväillä varsinaisesti hiponut taivaita matkalla Tavi-talolle, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan onneani, vaikka mieleni tekikin vetää uukkari takaisin kotiin. Päivä starttasi ja saimme tehtävänannon, ruhtinaallisesti aikaa ja kehotuksen tehdä yhteistyötä ja etsiä tietoa niin paljon kuin ikinä halusimme. Tämä loi ilmapiirin heti paljon rennommaksi ja jännitykseni hälveni, kun koetilanne ei ollutkaan se perinteinen kahdeksan tunnin kiirastuli. Tehtäviä oli yhteensä kolme: verkkosivun laatiminen Foundationin avulla, sääsovelluksen suunnittelu sekä se etukäteen valmisteltu esitelmä, jonka yhteydessä olisi myös haastattelu.

Tein kooditehtävää yhdessä muutaman muun kanssa ja oli helpottavaa päästä jakamaan epätoivon hetket ja onnistumiset toisten kanssa. Esitelmä ja haastatteluosuus jättivät myös hyvät tunnelmat, koska opettajiamme rennompia tuomareita ei olisi voinut toivoa. Kun kello löi neljä, olivat sivuni vielä vähän kesken, sääsovellukseni aika nopeasti hutaistu ja esitelmäkin oli jäänyt puoleen suositellusta pituudesta, mutta minulla oli silti todella positiivinen fiilis. Ajattelin, että minua ei edes haittaisi, vaikken pääsisikään nyt sisälle. Hyvästä koepäivästä jäi tunne, että olin löytänyt unelmakouluni, jonne voisin hakea aina vain uudestaan ja joka olisi kirkas tulevaisuuden suunnitelmani.

Mutta planeetat oli kuin olikin kohdallaan, sain paikan ja loppu onkin yhtä iloista, inspiroivaa ja innostavaa historiaa. Koska voi kyllä, digitaalisen viestinnän opiskelu on ollut vielä vähän siistimpää kuin olisin uskaltanut toivoakaan.

Noora on ensimmäisen vuoden divi, joka uhrautui kaiken kiireen keskellä kirjoittamaan tämän postauksen meille.